Itselläni on ollut jo kymmenisen vuotta asuntolaina pystyssä, autolaina pari vuotta, sekä kaikenmaailman vakuutukset siihen päälle. Elämä käy kalliiksi, ja jos työpaikka lähtee alta, niin siinähän sitten olet velkavankeudessa kunnes lopulta koko homma kaatuu yhteiskunnan niskaan. Ketkä tällaisia juttuja sitten ovat takaamassa minun kohdallani? Eläkkeetkin viedään kun yritetään jotain kautta kiskoa vikojakin pennejä taskusta.
Ehkä en ole ensimmäinen joka tähän ajatukseen herää, mutta tarvitseeko elämässä sitten olla niin paljon lainaa? Ihmiset ovat järkyttyneitä siitä, kuinka paljon yhdysvaltojen valtionlaina on, mutta eivät samalla tule kiinnittämään lainkaan huomiota siihen, että omalta naapurustolta voi jo löytyä pienen valtion verran lainaa omasta takaa.
Onko siinä sitten mitään järkeä? No lainalla tietysti on omat taloudelliset haitat ja edellytykset henkilön hyvinvointiin ja talouteen. Lainaamalla kuluttamista saadaan ylös, ja hyvinvointia parannetaan kun on varaa käydä lääkärillä ja lomamatkoilla. Silti sitä päätyy ajoittain miettimään, että miten elämä muuttuisi jos olisi vaikka perinnöllistä omaisuutta sen verran, ettei pankkeihin tarvitsisi tukeutua? Tätähän ne kaikki hokevat, että lainan ottaminen on hyvä asia, jos sille on katteet. Mutta entä ne todella rikkaat, ovatko he sitten ainoastaan niitä henkilöitä, jotka hyötyvät meistä, jotka heiltä lainaa ottavat?
Pankin pääoma on kuitenkin lopulta ihmisten pääoma.
